Talviluonto ja erityisherkkyys
Mummini näki aina kauneutta, kaikissa paikoissa. Ihmettelin sitä usein, että miten hän näki vanhassa rapistuneessa talossa, tai metsän keskellä olevassa kuusessa tai hangen hohteessa silminnähden mummia liikuttavaa kauneutta. Enää en ihmettele. Löydettyäni erityisherkkyyden, olen alkanut huomamaan pienissäkin yksityiskohdissa kauneutta. Vaikkapa Herttoniemen kartanon kiviaidassa. Mitä enemmän pysähdyn, sitä enemmän näen kauneutta ja sitä enemmän se minua rauhoittaa. Muistan lapsena, teinivuosien vimmassa, yhden talvimyrskyn. Lunta satoi joka suunnasta. Ylhäältä, alhaalta, edestä ja takaa. Kaikkialta. Olin päässyt koulusta ja menin tekemään lumitöitä omakotitalommeRead More