”Sä oot niin erilainen kun muut.” Nämä sanat olen kuullut elämäni aikana useamman kuin kerran naispuolisilta henkilöiltä. Luulin nuorempana, että se johtui artistiudestani, mutta ehkäpä näillä sanoilla he ovat tarkoittaneet muutakin. Kun ymmärsin olevani erityisherkkä, niin aloin ymmärtämään myös paljon parisuhteissani olleita haasteita. Olen seurustellut useiden vuosien suhteita useita. Ja neljänkymmen kolmen vuoden ikään mennessä pitkiä suhteita on ehtinyt kertyä jo käden joka sormelle.
Olenkin aina miettinyt, että onko minussa jotain vikaa, kun en asetu ytheiskunnan muottiin? Koulutus, työura, tyttöystävästä vaimo ja lapset. Velka asumisesta ja sitä rataa sitten eläkkeeseen asti. Näin se ei ole kohdallani mennyt. Olen ollut todella hukassa itseni ja parisuhteideni kanssa aikalailla nelikymppiseksi asti. Lapsia minulla ei ole, eivätkä kirkonkellot ole soineet hääjuhlan merkiksi. Olenko sitten jäänyt jostain paitsi? Varmasti. Mutta olen samalla saanut tutustua upeisiin ihmisiin ja oppinut sitä kautta elämästä paljon. Niitä oppeja olen koittanut parhaani mukaan viedä arkeeni.
En oikein osaa sanoa, sopisiko minulle paremmin erityisherkkä nainen, normaalit herkkyyskyvyt omaava nainen vai yksineläminen? Jokaisessa on varmasti hyvät puolensa ja jokaisen kokemuksen olen saanut elämäni aikana kokea. Ehkä kuitenkin on mukavampaa, kun on joku, jonka kanssa arkea jakaa. Mitä erikoisuuksia sitten minulla erityisherkällä miehellä on parisuhteeseen liittyen? Nostan tässä muutaman erikoisuuden tuosta aiheesta esille. Tarinaa riittäisi saletisti muutamaankin blogitekstiin.
Varmasti yksi suurimpia asioita on asioiden, tilanteiden, ihmisten ja siis ihan kaiken todella syvällinen ja aikaa vievä pohdiskelu. Sisälläni velloo tuhat ja yksi asiaa todella voimakkaana kaiken aikaa. Vain todellista keskittymistä vaativa tekeminen, kuten urheilu, saavat mieleni tyhjäksi hetkittäin. Joten tästä johtuen minulla kestää tehdä päätöksiä ja kaikki pienetkin vivahdukset keskusteluissa saavat aikaan sisälläni myrskyn. Tarvitsen siis paljon aikaa, jos parisuhteessa elävä nainen haluaa kanssani muutoksia tai tehdä yhtään vähänkään isomman muutoksen arkiympäristööni. Mietin asioita paljon, todella paljon.
Toinen minulle ominainen asia on se, että puolisoni saa/joutuu/täytyy hyväksyä se asia, että tarvitsen ihan joka ikinen päivä omaa aikaa. Kyse ei ole mököttämisestä, siitä ettenkö välittäisi tai haluaisi olla puolisoni seurassa. Kyse on siitä, että arkityöympäristöni on todella hektinen ja tarvitsen huomattavan määrän illalla aikaa, että saan edes vähän mieltäni ja kehoani ladattua. Ja tämä aika ei suinkaan tarkoita sohvalla peiton alla makoilua ja koskettelua ja yhdessä olemista. Vaan rehellistä yksinoloa. Päivittäin. 365.
Yksin yhdessä. Yllä oleva kuva sopii tähän ajatukseen hyvin. On asioita, joita meillä parisuhteessa on yhdessä ja on myös ne omat minät, halut ja tarpeet. Haluan olla yksin ja haluan olla yhdessä. Tätä on hieman vaikeampi selittää. Liittyy varmasti juuri tuohon mieleni ja kehoni latautumistarpeeseen ja lepoasteeseen. Kun olen levännyt hyvin, jaksan paljon paremmin toista siinä rinnalla. Esimerkiksi käytännössä tämän näkyy vaikkapa lomamatkoilla. On ihanaa lähteä yhdessä lomalle, mutta on äärimmäisen ihanaa myös lomalla saada olla hetkiä päivässä yksin. Tätä olen toteuttanut mm. omilla juoksu- tai kävelylenkeillä lomatkoillani tai sillä, että hotellihuoneessa on paljon tilaa ja mahdollisuuksien mukaan erillinen makuuhuone. Paikka, johon pääsee rauhoittumaan yksin. Tällöin yhteisessä arvokkaassa loma-ajassa säilyy rauha ja balanssi paljon paremmin koko loman ajan.
Jos minua koskee yllättäen, koen sen yleensä jopa epämiellyttävänä. Tämä on aina kulkenut mukanani. En ole siis koskaan kaivannut ylenmäärin halausta/kosketuksia. Silloin, kun itse pääsen määrittämään hetken, että kaipaan vaikkapa silitystä, tuntuu se todella rentouttavalta. Mutta mieleni ja kehoni täytyy olla rauhoittunut ja valmis siihen. Tämä on varmasti herättänyt ihmetystä kaikissa kumppaneissani ja usein olen jopa vetäytynyt kumppanini vierestä, jos hän on yrittänyt koskea. Kumppanini on varmasti kokenut torjutuksi tulemisen tunteen, vaikka se ei ole ollut se perimmäinen tarkoitukseni.
Omat lapset, herkkä tuntoaisti eli kosketus, seksi, yhteiset asumiset, misofoniset piirteet toisen syömisessä ja paljon vaikka mitä omituisuuksia. Tätä listaa voisi jatkaa paljonkin. On siis huomattava määrä asioita, joita liittyy parisuhteeseen ja eritysherkkään mieheen ja mieleeni. Kun tajusin olevani erityisherkkä, on tullut erittäin tärkeäksi, että kumppanini ymmärtää edes jollain tasolla erityisherkkyyttä. Että hän ymmärtää sitä, millainen tsunami sisälläni velloo koko ajan ulkoisten aistiärsykkeiden tulviessa sisälleni. Ja että se vellominen on jokapäiväistä.
Ohessa loistava teksti erityisherkän miehen parisuhdetta koskevasta tekstistä. Käykää ihmeessä lukemassa: https://www.sielunisilmin.fi/malelifestyle/jos-elat-erityisherkan-miehen-kanssa-parisuhteessa-huomioi-nama-kymmenen-seikkaa/
Kovin tutuilta ajatuksesi tuntuvat. Olen naispuoleinen erityisherkkä ja viimeisen suhteen myötä, opin kyllä paljon itsestäni ja juuri tuosta, miten tärkeä se jokapäiväinen oma aika on. Kiitos ajatuksista.
Kiitos viestistäsi 🙏🏻 tuo oman ajan löytäminen ja itsestään oppiminen ovat kyllä helpottaneet arkeani paljon.
Kiitos kirjoituksestasi. Olen pian 45v mies ja vasta nyt tunnistanut erityisherkkyyteni ja löytänyt sitä kautta ulkoisen selityksen erikoisuudelleni. Itse toki olen aina tiennyt olevani herkkä (ja kyllä se muillekin näkyy), mutta vasta nyt palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Olen kiitollinen erityisesti kolmesta ystävästäni (2 naista ja 1 mies), jotka ovat tukeneet minua vuosikausia ja minä heitä. Olen saanut käydä heidän kanssaan syvällisiä keskusteluita, vaikka naiset joiden kanssa olen ollut parisuhteessa, eivät ole siihen pystyneet. Enkä minä ole vaatinut. En ole itse asiassa ymmärtänyt vaatia parisuhteissa itselleni juuri mitään, mikä on henkilökohtainen tragedia sinänsä. Kannan siitä täyden vastuun ja pyrin ottamaan itseni jatkossa paremmin huomioon. Parisuhteissa mietin lähinnä toisten hyvinvointia unohtaen itseni. Kärsin myös huonossa parisuhteessa fyysisiä kivuista, jotka loppuvat lähes välittömästi kun en joudu kantamaan huolta ihmisistä, joilla on vaikeaa itsensä kanssa. Tajusin asian vasta kuluneen kuukauden aikana ja olen kuin puulla päähän lyöty. En tiedä mitä tämä kaikki uusi tieto tulee tarkoittamaan tulevaisuuteni kannalta, mutta odotan sitä joka tapauksessa mielenkiinnolla. Olen iloinen, että voin tulevaisuudessa tavata kaltaisiani enkä olekaan piirteideni kanssa yksin. Viihdyn hyvin itseni kanssa – olen itseni paras ystävä, vaikka välillä tunteeni ja järkeni painivat keskenään silti toisiaan kunnioittaen. Lähinnä syvin ahdistukseni liittyy siihen, täytänkö muiden odotukset ja osaanko aina toimia ”oikein”. Odotan nimittäin itseltäni paljon. Kyky rehellisyyteen itseni kanssa yhdistettynä syvälliseen ja analyyttiseen ajatteluun on silti pitänyt minut aikuisikäni järjissäni – vai onko sittenkään? 😉
Kiitos kommentistasi 🙏🏻☀️ mahtava juttu, että olet oppinut tuntemaan itseäsi paremmin. Meitä erityisherkkiä on paljon ja tietoisuus tästä aiheesta leviää vähitellen. Upea juttu, että sinulla on ystäviä jotka ymmärtävät herkkyyttäsi. Tulevaisuus on varmasti helpompi nyt kun ymmärrät mistä on kyse. Hyvää alkavaa vuotta 2021!
Kirjoitit minun elämästäni, hyvin sanoitettu. Tahtoo sanoa, että tunnen täysin samoin.
Etenkin tuo yllättävä koskettaminen säväytti. Joku laskee kätensä olkapäälleni ja kysyy miten menee. Olen heti jäässä enkä varmasti anna aitoa vastausta seuraavaan tuntiin. Alueelleni ei tulla tunkeilemaan.
Terapeuttini luokitteli minut ajattelijaksi. En ihmettele etkä varmasti sinäkään. Nyt ymmärrän senkin.
Näin ruuhkavuosien aikana nautin yksinäisistä hetkistä muun väen mentyä nukkumaan -nyt alan ymmärtää miksi.
Petipuuhissa rouvan kieltäytyminen hommista aiheuttaa suuren pettymyksen, lähes ylitsepääsemättömän. Voisin koskea siihen pettymyksen tunteeseen. Pitää kerätä kaikki energia, että uskaltautuu uuteen nousuun ja ehdotukseen.
Elämään isoja päätöksiä on tehty tunteella hetken mielijohteesta. Osa on toiminut, osa ei. Harkintaa olisi voinut olla enemmän mukana, mutta on niitä kaiken maailman päätöksiä pohdittukin. Monesti olen ihmetellyt miksi olen erilainen kuin muut?
Uusien ihmisten kohtaaminen on antoisaa. Näkee heti minkä tyyppinen ja luonteinen henkilö on kyseessä. Itse näen ikään kuin auran ihmisen ympärillä ja pienellä keskustelulla kontakti onkin jo määritelty. Uraohjus, tekopyhimys, aito, extrovertti, introvertti ym ym? Olen aina luullut, että kaikki osaavat tämän ja tekevät näitä määrityksiä muista. Ei se olekaan niin.
Ongelmia tuottaa ymmärtää muita miehiä. Miten mies voi sanoa toiselle esim nakkikioskilla yöllä. ”Ota nyt ihan rauhassa, sehän sanoi sua vain mulkuksi”???? Vielä enemmän ihmettelen miten kukaan voi rauhoittua tuossa tilanteessa heti toisen rauhoittamana???? Ei siitä voi rauhoittua sekunneissa, ei ikinä.
Ei rauhoittelu noin toimi, pitää antaa ensin tunteille tilaa tasaantua ja laskeutua. Ei onnistuisi minulta ikinä.
En aina haluaisi olla näin herkkä. Se vaikuttaa joskus liikaa päätöksiin. Toisaalta taidosta nähdä toisen ihmisen sanojen taakse äänenpainojen, ilmeiden, pukeutumisen ym. perusteella en olisi valmis luopumaan.
Aion kyllä lukea aiheesta lisää ja miettiä miten tämän tunteminen käännetään vahvuudeksi.
Kiitos kommentistasi!
Itsensä tunteminen ja asioiden hyväksyminen on ollut itsellänikin paljon työn alla. Arkiympäristön muokkaaminen itselleni sopivaksi on ollut pitkässä tähtäimessä oikea tapa tulla toimeen tämän herkkyyteni kanssa.
Mukavaa syksyä!