INFJ-T. Tein taasen testin. Tällainen olen tämän testin mukaan. Persoonallisuuden luonnehdinnasta paistoi silmään yksi lause: ”Tämän persoonallisuustyypin yksilöt ovat päättäväisiä ja voimakastahtoisia, mutta käyttävät energiaansa harvoin oman henkilökohtaisen etunsa tavoitteluun.” Ja tämä on ollut minulla yksi vaikeimmista asioista aikuisiällä. Ajattelen kamalan paljon, että miten voisin auttaa muita. Vaikka oikeastaan minä olen se, joka on ollut jo pitkään pulassa. Pulassa töiden, kodin ja oman suunnan löytämisen suhteen. Liekö sitten persoonallisuustyypistäni kiinni (jos jotkut sellaiseen uskovat) vai siitä, että olen myös erityisherkkä. Vai olisiko kyse sittenkin bonuksena yhdistelmä näistä molemmista asioista. Niiden aiheuttamasta siitä asiasta, että ajattelen niin kamalan paljon, että mitä muut ajattelevat ja mikä olisi muille parhaaksi.
Tämä viikko on ollut taas kerran todella uuvuttava töissä. Meneillään on useat sopimusneuvottelut. Myyntirajapinnan ihanuuksiin kuuluu myös hoitaa useat eskalaatiot, joita asiakkaani ovat minun työpöydälleni tällä viikolla tuoneet. Olen mennyt äärirajoilla jaksamiseni kanssa ja kieli keskellä suuta työpäivien jälkeen olen koittanut tasapainottaa mieleni ja kehoni harrastamalla kevyttä liikuntaa. Tosin voimani ovat olleet niin loppu, että liikkeelle pääseminen työpäivän jälkeen on ollut haastavaa. Tällä viikolla on myös siviilipuolellani ollut suurien tunteiden ja haasteiden viikko. Rakas sukutalomme on myynnissä ja se on aiheuttanut paljon tsunameja mielelleni. Olen ajatellut, että miten muut läheiseni ajattelevat jos tekisin niin ja näin ja noin. Ja konflikteiltakaan ei ole vältytty. Niin kuluttavaa on se, että raskaan työn lisäksi joutuu miettimään kotiasioita ja taiteilemaan sanojensa kanssa niin, että muut eivät hermostuisi. Olen aivan puhki. Ja kyllä, olen unohtanut huolehtia itsestäni. Olen ajanut muiden edut ja ajatukset omieni edelle. Mutta mitäpä, jos ajattelisin vain niitä ratkaisuja, jotka intuitiivisesti tuntuvat oikeilta? Ratkaisut, jotka tekisin omiin vahvuuksiini nojaten ja omaa hyvinvointiani parhaalla mahdollisella tavalla tukien. Muuttuisiko lähipiirini ja elämäni lopulta kurjemmaksi vai sittenkin kaikin puolin paremmaksi?
Just for myself. Olen henkisesti päästänyt irti muiden loputtomasta miellyttämisestä oman hyvinvointini kustannuksella. Olen tehnyt tällä viikolla henkisen päätöksen, että minulle tärkeimmät asiat eli minun terveyteni ja hyvinvointini kannalta keskeisimmät päätökset teen mahdollisimman hyvin intuitiotani kuunnellen. Ja teen ne rohkeasti riskejäkin ottaen. Lähipiirini painostuksista ja vaikuttimista irrallaan. Kunnioitan toki kaikkia näkemyksiä ja ne varmasti auttavat minua tekemään parhaan mahdollisen ratkaisun. Nyt on tullut aika, tosin vasta 43:n vuoden kohdalla luottaa intuitiooni ja johdattaa polkuni kohti minulle ominaisinta elämää, työtä ja kotia. Tämä valo, jota olen alkanut näkemään tunnelin päässä, tuntuu varsin vetovoimaiselta. Olen päättänyt, että teen ratkaisut Just For Myself-ajatuksen mukaisesti. On aika tarttua INFJ persoonallisuuskuvauksen lauseeseen: ”INFJ persoonat kykenevät ottamaan konkreettisia askeleita tavoitteidensa saavuttamiseksi”.
Just for myself juttusarjassa kuvailen aina aika-ajoin tämän polkuni etenemistä. Ja tiedän, että erityisherkkä mieleni velloo ja vatvoo näitä asioita ja päätöksiä pitkään. Mitä haasteita teillä on erityisherkkinä ihmisinä ollut intuitionne kuuntelemisen suhteen niissä asioissa, jotka liittyvät teille tärkeisiin päätöksiin terveytenne, lähipiirinne, kotinne ja työnne suhteen? Ja miten hyvin olette saaneet vietyä päätöksiänne maaliin asti?
