Sain lahjaksi positiivisuusoppaita. Herkkyysoppaita. Minua viisaammilta ja tarkkasilmäisiltä, naisilta. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut, kuinka negatiiviset ajatukset ja puhetapa olivat myrkyttäneet mieleni ja kieleni ja hienovaraiset vihjaukset olivat enemmän kuin tarpeen.
Aloitin systemaattisen positiivisuuden harjoittelun. Kirjoittaminen on joskus helpompaa kuin puhuminen tai miettiminen. Asiat selkiytyvät, kun ne ovat paperilla ja ne lukee ääneen. Kirjoitin ylös lauseita, mietteitä: Kuka olen nyt? Mitä haluan? Mitä pelkään? Mitä haluan oppia? Mikä on minulle tärkeätä? Mikä herättää minussa toivoa? Millaisia ihmisiä ihailen? Mikä ahdistaa minua?
Positiivisuuden ja sitä kautta elämän mielekkääksi tekeminen on ihan huippu juttu. ”Nikola Tesla — ’If you want to find the secrets of the universe, think in terms of energy, frequency and vibration.” Kun suuntaan tietoisuuteni mieleni positiivisiin asoihin, alan värähtelemään ympäristööni taajuutta, johon ympäristö vastaa. Samalla taajuudella värähtelevät asiat vetävät toisiaan puoleensa. Tätä keinoa aloin harjoittamaan. Aluksi se oli vaikeaa ja mieli harhaili nopeasti pois. Negatiiviset tunteet tulivat pintaan. Puhetapani pulppusi vanhoista tottumuksista. Se myrkytti itseäni ja saletisti ympäristöäni. Positiivisuuden treenaaminen on kohdallani ollut pitkäjänteistä ja vuosien työ. Huomaan nykyään ajattelevani positiivisemmin kuin ikinä. Se on voimaannuttavaa.
Runkkareita, dissaajia, negatiivisia energiasyöppöjä, lyttääjiä, ihmisankeuttajia, ahdistavia tapahtumia/tilaisuuksia, paikkoja ja hetkiä. Jos niin haluaa nähdä, niin niitä on kaikkialla. Yleensä ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan muihin. Tai eivät tiedä, miltä he kuulostavat laukoessaan ilmoille totuutena pitämiään asioita ja että kuulija voi ajatella asioista monellakin eri tavalla, kuin negatiivisuuden lietsoja. Pohjoisen kaamos ja mielenterveydelliset asiat on tietenkin juttu erikseen ja niiden kanssa painiville suuri halaus ja jaksamista.
Positiivisuuden lisäksi olen aloittanut systemaattisesti negatiivisia värähtelyjä aiheuttavien asioiden ja ihmisten poistamista elämästäni aina kun se on mahdollista. En enää mene paikkoihin, jotka tiedän, että ne eivät sovi minulle. Vietän mielummin aikaa ihmisten ja asioiden parissa, joista tulee hyvä mieli.
Erityisherkkänä pyrin muokkaamaan arkiympäristöni sellaiseksi, että aistiärsykkeiden määrä olisi sopivalla tasolla. Työympäristö on usein hieman pulmallinen. Siellä on paljon ulkoisia asioita, mihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Työympäristössä negatiivisten asioiden ja ihmisten kanssa oleminen vaatii pitkää pinnaa ja usein niihin ei voi puuttua muutoin, kuin ottamalla loparit. No sekin on tullut tehtyä 🙂
Olemalla itselleni armollinen (jeps, olen supersuorittaja ollut aina) ja hyväksymällä itseni ja muut sellaisina kuin he ovat on ollut myös harjoitteluni alla vuosien ajan. Onneksi myös tässä olen kehittynyt. Noh, lähtökohta oli tietysti aika kehno. Pienin askelin olen saanut elämääni minulle paremmin sopivammaksi. Tällä hetkellä saan olla upeassa Laajasalon opistossa ja oppia kirjoittamisesta ja samalla itsestäni. Uskallan olla enemmän itseni kuin koskaan aikaisemmin. Positiivisuus, sitä asiaa haluan oppia lisää. Se tuntuu hyvältä.
