Ne kasvavat! Kaikki lajikkeet nousivat lopulta mullan päälle. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kasvatan yrttejä. Olen toki lapsena laittanut appelsiinin ja greipin siemeniä multaan ja saanut niistä kasvatettua pieniä puita. Nyt vuosikymmenien tauon jälkeen avasin multapussin, avasin siemenpussin ja istutin. Sitten alkoi odottelu.
Lajikkeina basilikassa minulla oli tällä kertaa Emily ja Ordinary. Nyt koulimisen jälkeen (kouliatohotin niin innoissani) en enää tiedä, mikä basilikan verso on mitäkin lajiketta. Mutta ei se menoa haittaa. Odotan jo innolla, että pääsen latvomaan. Sen kuuluisi tuuheuttaa basilikaa ja tehdä lopulta sadosta runsaampaa. Jes, vesi herahtaa jo kielelle. Basilika sopii moneen ruokaan mausteeksi ja sen haju on kerrassaan huumaavaa keittiössä.
Rosmariinin itäminen kesti kauiten. Mutta nyt kuudesta siemenestä on jo putkahtanut neljä pinnalle. Yksi heistä kurkottaa jo ahnaasti istutusruukun reunan yli kohti valoa, kohti elämää. Rosmariini on kaikessa karuudessaan kaunis kasvi suippoine lehtineen. Jollain lailla tuuhea rosmariini tuo mieleeni havupuiden ja kaktuksen risteymän. Rosmariinin maku on voimakas ja hajusta tulee mieleen jotkin spat ja niissä käytetyt eteeriset öljyt. Kasva pienokainen, kasva!
Well hellou daaling! Ruohikset lähtivät oikein vimmatusti kasvamaan heti ensi metreillä. Niiden hennot varret nousivat rai ruohon nopeudella pintaan ja kasvoivat vehreäksi nipuksi joka kutsuu kotikokkailijaa toivottavasti läpi koko kesän. Kaunishan tämäkin kasvi on jo näin vauvavaiheessakin. Kasveille kannattaa ehdottomasti jutella. Ne ovat ystäviäni, jotka ilahduttavat päivääni kerta toisensa jälkeen. Täähän on kivaa puuhaa tää yrttien kasvatus 🙂
