En tiedä teistä muista herkkiksistä, mutta omalla kohdallani mielentilat vaihtelevat kuin Kanadan Fundynlahden vuorovesi. Lähes joka päivä tulee seesteinen olo, mutta usein myös pienet myrskyt valtaavat ensin ajatukseni, sitten rintakehäni ja vatsani ja lopulta koko kehoni.
Kun ympärilläni kuohuu, läheiseni ovat vaikeissa paikoissa tai imen itseeni jonkun random hahmon omituisen käytöksen, agression, niin silloin mieleni järkkyy. Toisinaan pelkään, että mieleni menee lopullisesti pois raiteliltaan. Räsähtää rikki kuin ensipakkasen puraisema ohut jäinen lammen pinta.
Kahden burn outini jälkeen olen ollut vajavaisessa tilassa, etsien harmoniaa, etsien valoa ja turvaa. Välillä olen päässyt rauhaan, joka on tuonut leveän hymy kasvoilleni ja lämmön tunteen sisälle. Kevyttä leijailua, juuri sellaista kuin elämä parhaimmillaan on.
Mutta ajaudun myös herkästi täysin seesteisestä tilasta keskelle juoksuhautoja, pauketta ja ympäriinsä lenteleviä puun säleitä. Ja niistä tuntemuksista ottaa oman aikansa päästä eroon. Päiviä, viikkoja ja joskus kuukausia. Tällä hetkellä teen töitä päivittäin, että valo voittaisi taas varjot.
Onneksi olen oppinut tuntemaan itseäni ja tunnistan vaaralliset karikot jo useimmiten ennalta. Osaan jo vetäytyä sivuun kohti turvasatamaani silloin, kun taistelurumpujen pahaenteinen kumina täyttää horisontin. Mutta joskus, magneetin lailla, jokin näkymätön voima vetäisee minut keskelle karikkoja ja silloin heitän kaikki pelastusrenkaat veteen ja lentäessäni laidan yli koitan tarttua niihin, jotta pääsen taas turvaan.
Erityisen herkkä mieleni on alati liikkeessä. Teen hyvinvointini eteen töitä joka ikinen päivä. Nyt taustallani soi 432 Hz -musiikkia soittolistalta. Sen rauhoittava voima resonoi kehossani, rauhoittaa hengitystäni ja pulssini laskeutuu leppoisaan rytmiin.
Mieleni on herkkä, aistini ovat alati hereillä.
Imen tahtomatta ympäriltäni kaiken mahdollisen erityisen taitavasti.
Minä ja erityisen herkkä mieleni.
Oman mielensä kuunteleminen tärkeää jokaiselle. Vaatii rohkeutta kertoa, että nyt” rajoilla ”.
Mukavia työpäiviä Sinulle, Antti.
Virren sanoin : pöivä vain ja hetki kerrallansa…🙂
Kiitos Liisa! Päivä ja fiilis kerrallaan 🙂