Sain selville olevani erityisherkkä vasta aikuisiällä, siinä kolmevitosen paikkeilla. Se avasi aivan toisenlaisen maailman ja käsityksen itsestäni ja toi mukanaan suuren helpotuksen tunteen. En ollutkaan totaalisesti erilainen kuin muut. Meitä erityisherkkiä on paljon muitakin ja kiitos netin, tietoa on nykyään loistavasti saatavilla.
No millaista sitten on olla erityisherkkä aikuinen?
Aistin maailmaa syvemmin: melut, tuoksut ja lämpötilat (varsinkin näin helteellä) vyöryvät ylitseni hurrikaanien voimalla. Näen nopeasti ääneen sanomattomat asiat ja aistin tunnetilat nanosekunnissa. Uuvun väkijoukoissa ja hälyssä nopsaan, tosi nopsaan. Siinä muutama esimerkki siitä, miten koen aikuisiällä maailmaa.
Olen joutunut oppimaan kantapään kautta (ennen erityisherkkyysheräämistäni) omia rajojani eritoten jaksamisen ja työelämän kannalta. Kaikki asiat vähän takkuilivat ennen: parisuhteet, ystävyydet, äijäporukat, työasiat ja jaksaminen. Nuoruuden voimalla sain selätettyä jaksamisen aina yli kolmekymppiseksi asti, jolloin tuli seinä vastaan uupumisen merkeissä ja jouduin räjäyttämään kaiken tutun atomeiksi. Hidas toipuminen ja asioiden ymmärtäminen ovat ottaneet aikuisiästä ja jo karttuneesta elämänkokemuksesta huolimatta aikaa jopa vuosia. Nyt osaan jo nauttia erityisherkkyyden parhaista puolista ja kanavoin siitä saatuja vahvuuksia esimerkiksi kirjoittamiseen.
Nyt aikuisena ymmärrän paremmin itseäni ja niitä vaikeuksia, joita olen elämässäni kohdannut. Uskon, että erityisherkkyys ja elämänkokemukset loksauttavat minut lopulta oikeaan uomaan. Aikuisena uskallan ottaa vastuun hyvinvoinnistani ja uskallan olla rohkeasti se mitä olen. Ennen erityisherkkyysheräämistäni saatoin ja ehkä jopa peitinkin herkkyyteni muilta parhaani mukaan, enkä oikein itsekään ymmärtänyt mistä oli kyse. Jos sinua arveluttaa itsesi tai läheisesi erityisherkkyysasiat, niin herkkyyden selvittämiseen löytyy helppo testi.
Ulkopuolisuuden olo kävelee vieläkin nykyään vastaan erilaisissa tilanteissa kuin vanha ystävä. Nykyään en enää sure sitä olotilaa, vaan kättelen vanhaa tuttuani ja sopeudun. Parhaiten viihdyn porukoissa ja työtilanteissa silloin kun tunnun istuvani joukkoon. Toki vietän aikaa epämukavuusalueellani aina silloin tällöin, jottei sosiaalinen elämäni näivettyisi kokonaan pois. Sopivina annoksina ja rauhoittumisen mahdollisuus aina takataskussa.
Kertokaa erityisherkkyys aikuisella -kokemuksistanne, niistä olisi kiva kuulla.
Mukavaa keskikesää ja paljon positiivisia fiiliksiä yöttömään yöhön teille kaikille.
29 Erityisherkkä mies kommentoi morjes!.
Voin samaistua! Ihmettelin aina miksi väsyn mökkiviikonlopuissa jo ekana iltana…miksi kaupat ja ostokeskukset ahdistavat ilman selkeää syytä…miksi rakastan pitää kuulokkeita ja aurinkolaseja kaikkialla…miksi haluan miellyttää ja mukautua aina vaan muiden tunnetiloihin enkä mieti omia tunteitani.
Haluaisin kyllä kokea miltä ”ei-herkän” tunnemaailma ja sosiaaliset tilanteet tuntuvat!…ehkä he tuntevat maailman samoin kuin itse parin oluen jälkeen: silloin kun toisten tunnetilat ei enää jyllää omien yli!
Alkoholin jouduin jättämään juuri tästä syystä, pari annosta teki kaikesta niin helppoa, tajusin että tämähän muuttuu riippuvuudeksi ja jonain päivänä toleranssi alkaa kasvamaan.
Raittiina ja herkkänä miehenä ei ole Suomessa aina helppoa, yritän löytää omat tavat elää, sulkeutumatta maailmalta – kyllä ne sieltä vielä löytyvät! <3
Kiitos tästä blogista! Teet tärkeää työtä!
Kiitos kommentistasi 🙏🏻 tosi paljon pystyn samaistumaan kokemuksiisi. Varsinkin toi aurinkolasien pitäminen on tuttua! Käytän alkoholia nykyään todella harvoin ja kyllä se aina vllillä ihmetystä herättää, onnekai nykyään vähemmän kuin ennen. Ja kyllä ne omat tavat elää löytyvät.
Hieno teksti taas! Arvostan kovin että varsinkin miesnäkökulmaa tässäkin asiassa tuodaan enemmän esille, meidän nuoret miehetkin saavat suoraan isomman tilan jossa kasvaa ja löytää herkkyytensä, vanhanaikaisten miestenmallien sijaan. Paljon mietin omaa poikaani,joka on myös erityisherkkä. Yritän opettaa jo keinoja kuunnella omia tarpeita ja satsata riittävään palautumiseen. Vähentää ”viallisuuden” tunteiden kokemusta siitä,mikä itselle on hyväksi ja tarpeellista. Toki he oppivat siitäkin kun perheessä toinen aikuinen on omalla esimerkillään näyttää että hsp äiti tarvitsee vähän enemmän taukoja/palautumista/hiljaisuutta jos on hektistä, hellettä,reissuja tai vieraita kylässä pitkään. Itselläkin alkoholin käyttö on hyvin vähäistä 1-2 siideriä tai lasi viiniä. Jo nuorena huomasin että en koe sitä mieluisana. Tästä kuulee muuten monelta erityisherkältä. Kiitos taas hyvästä postauksesta ja mukavia kesäpäiviä!
Kiitos kommentista ja aivan huikeata, että jo nuorille saa opetettua rauhoittumista ja antaa tilan jossa kasvaa omia tarpeitaan kuunnellen 👍🏻 sille iso peukku 🙏🏻☀️
Tässä eräänä päivänä kuuntelin radiosta haastattelua, jossa käsiteltiin erityisherkkyyttä. Kaikki radioissa todetut asiat kuulostivat tutulta ja siitä asti olen etsinnyt tietoa erityisherkkyydestä. Olen lukenut blokiasi ja saanut tiettyihin asioihin vastauksia miksi olen tälläinen kun olen. Oman itsensä työstäminen ja hyväksyminen on mennyt valovuoden eteenpäin, kun ymmärsin että en ole yksin.Myös muutkin tuntevat näin.
Yleenpään keskusteluun haluan kommentoida että : Olen huomannut että alkoholi sammuttaa itselläni nämä erityisherkän aistimukset. En ole ikinä halunnut juoda paljoa alkoholia enkä ole kokenut siihen mitään tarvetta.Tiedostannut että en halua sammuttaa tätä luonteenpiirrettä itsestäni pois. Baarit ja yökerhot ovat metelinsä ja valojensa vuoksi minulle vastenmielisiä vaihtoehtoja.
Kiitos kirjoituksistasi ja hyvää kesän jatkoa 🙂
Kiitos kommentistasi 🙏🏻 itsellä sama juttu, eli oman itsensä hyväksyminen on mennyt paljon eteenpäin herkkyyden ”löytämisen” jälkeen. Hyvää kesää ☀️
Kiitos tekstistäsi! Olen itse jo yli 60v ja vasta lastenlasten myötä ymmärtänyt että taidan olla itsekin erityisherkkä.
Kun olin lapsi, olin ujo ja arka ja samalla tosi aktiivinen ja eläväinen. Mutta itkin herkästi, aistin perheenjäsenten tunnemaailman nopeasti, kärsin jo pienenä syvästi jos näin että eläimiä satutettiin jne. Viihdyin paljon yksin ja vain tuttujen turvallisten läheisten kanssa. Keksin aina tekemistä oli minulla seuraa tai ei.
Koska lapsuudessani ei erityisherkkyydestä juurikaan puhuttu eikä sitä ymmärretty kuten nykyään, koin aina olevani vähän ulkopuolinen. Puin ylleni kiltin tytön roolin ja koska hymy oli aina herkässä sain osakseni paljon myönteistä huomiota. Kukaan ei oikein tiennyt mitä naamion takana tapahtuu.
Mutta elämä toi tullessaan haasteita ja pettymyksiä ja koska koin vahvasti muiden tunteet ja eläydyin toisten tuskaan, koin uupumisen. Ja koska silloinen mieheni pahoinpiteli minua aloin saada rajuja ahdistuskohtauksia.
Nyt olen käyttänyt kognitiivisia menetelmiä ahdistuksen käsittelyyn(käynyt toki terapiassakin) ja alan saamaan vääristyneitä ajatusmallejani järjestykseen enkä ole aiemmalla tyylilläni niin paljon tunteiden vietävänä. Olen oppinut myös vetämään rajaa ja harjoittamaan itsemyötätuntoa. Tuntuu erittäin hyvältä.
Olen kiitollinen että aiheesta löytyy nyt vihdoinkin tietoa ja siitä voi avoimesti puhua. Kiitos tästäkin blogista!
Kiitos 🙏🏻☀️ minulle aukesi kokonaan uusi ulottuvuus itseni tuntemisen suhteen, kun tajusin olevani erityisherkkä ja sain siitä aiheesta lisää tietoa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kaikkea hyvää sinulle 🙏🏻