Lähdin liikkeelle Espoosta jo kello kahdeksalta. Leivoin edellisenä iltana pitsan jota mutustelin autossa aamupalaksi ajomatkan aikana. Saavuin Turkuun hyvissä ajoin, löysin parkkipaikan ja olin juhlapaikalla varttia vaille kymmenen. Prepattu aamupala mahdollisti mahdollisimman pitkään nukkumisen. En ole aamuihmisiä ja taatakseni edes kohtalaiset yöunet, olen oppinut valmistautumaan. Ja se onnistui!
Vanha Raatihuone ja sen ympäristö ovat ihana miljöö. Rohkein askelin kapusin rappuset kolmanteen kerrokseen. En tiennyt yhtään mitä odottaa tulevalta päivältä.
Ilmoittauduin rappusten yläpäässä. Juhlasali oli avara. Noin kymmenen henkilön pöytäryhmät oli nimetty eri maiden tai kaupunkien nimillä, sillä olihan aamupäivän luento matkailuaiheinen.
Nappasin pöydältä kivennäisveden ja nautin vielä mukanani tuoman smoothien, sillä tiesin lounaan olevan vasta puoliltapäivin, joka oli omaan ruokarytmiini puolisentoista tuntia myöhemmin. Smoothie piti nälän hyvin kurissa ja oli oiva valinta.
Istuin tyhjänä olevan pöydän äärelle ja pian se täyttyi uusilla tuttavuuksilla. Oli ilahduttavaa huomata, että paikalle oli saapunut myös miehiä, sillä miehen herkkyys on yhteiskunnassamme vieläkin jonkinsortin tabu. Oli mielenkiintoista kuulla, missä vaiheessa elämää kukin oli ymmärtänyt olevansa erityisherkkä.
Juhlat alkoivat heimojuhlarauhan julistamisen merkeissä, mukaillen Turun perinteistä joulurauhan julistamista. Tämä loi juhlille lämminhenkisen aloituksen.
Sukelsimme sen jälkeen matkailun laineille. Innostava esitys valotti gerkkiksien matkailua. Kävimme myös pienryhmäkeskustelua matkustamisesta. Oli mukavaa jakaa kokemuksia. Esitys ja keskustelu vahvistivat ymmärrystäni sen suhteen, että miksi olen tehnyt matkusteluissa tiettyjä valintoja jo pitkän aikaa: taatakseni itselleni onnistuneen matkakokemuksen.
Lounas oli maittava ja eri ruokavaliot huomioon ottava. Sali täyttyi innokkaasta pulinasta. Meidän pöydässä keskusteltiin työurista. Kuulin inspiroivia tarinoita uupumuksesta, toipumisesta ja uusien urien etsimisestä, sen oman paikan löytämisestä työmaailmassa. Huomasin myös, että päivän aikana huolehdittiin juhlasalin ilmanlaadusta ikkunoita avaamalla. Se oli hyvä juttu!
Lounaan jälkeen jakauduimme ennakolta valitsemiimme toimintapajoihin. Oli valokuvausta, korujen tekemeistä ja itse valitsin museokäynnin. Se reissu oli todella mielenkiintoinen. Oppaamme oli ihan super ja tunnin mittaisen kierroksen aikana kuulimme aimo annoksen Turun historiasta. Kuten aina museoissa ja uuden informaation äärellä, mieli väsähtää nopsaan.
Onneksi seuraavana oli vuorossa leppoisa kahvihetki. Pöytäseurueemme keskustelut syvenivät, vaikka tietysti erityisherkkiksien tapaan ne olivat alusta asti jo syvällisiä.
Päivä päättyi, noh tekisi mieli sanoa, leppoisaan bingoon 🙂 Mutta oikeiden rivien metsästys aiheutti jopa meissä herkkiksissäkin mukavaa jännityksen luomaa kuhinaa. Vaikka en itse voittanut, mistä olin luonnolisesti sangen hämmästynyt, bingo tarjosi hauskan ja rentouttavan päätöksen päivälle.
Heimojuhlat olivat kokonaisuudessaan antoisa kokemus, ja oli erityisen merkityksellistä tavata muita erityisherkkiä ja jakaa kokemuksiamme. Tapahtuma vahvisti yhteisöllisyyttä ja tarjosi arvokkaita oivalluksia herkkyyden kanssa elämisestä.
Antti, on aina ilo lukea sujuvaa tekstiäsi ja kuulla kokemuksistasi. Kiito, kun jaoit !!!
Kiitos! 🙏🏻☀️
Kivasti kirjoitettu ja hyvä yhteenveto juhlista. kiitos
Kiitos 🙏🏻☀️