No siinäpä kysymys. Varmaan molempia omalla kohdalla. Nykyään kuitenkin ehdottomasti mahdollisuus ja iso sellainen.
Pureudutaan aluksi uhkaan. Erityisherkkyys oli kohdallani uhka, kun en tiennyt aiheesta mitään ja yritin taipua normeihin ja toimimaan samalla tavalla ”normiyhteiskunnan” ja ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Vuodesta toiseen toistin käyttäytymistä, joka ei sopinut mulle.
Se ajoi minut lopulta uupumukseen asti. Jotenkin se oma fiilis ei oikein asettunut missään kohilleen. Oli semmoinen irrallaan oleva olo. Tuntui erilaiselta, mutta ei oikeastaan ollut mitään hajua miksi näin oli ja mitä sille voisi tehdä. Ajelehtimisen aika. Se kesti pitkään, turhan pitkään.
Erityisherkkyys oli kohdallani uhka myös työelämässä, sillä uuvutin itseni vääränlaisessa työssä ja työympäristössä. Tästä voi lukea lisää blogissani olevasta postauksesta Työvyvinvointi, burn out ja eritysiherkkyys. Eli uhka omalle terveydelle on todellinen, jos ei ole ehtinyt tutustumaan erityisherkkyyteen ja osaa kuunnella omaa mieltään ja kehoaan.
Lisäksi erityisherkkyys voi olla uhka myös ihmissuhteille. Esimerkiksi jos kumppani ei ymmärrä erityisherkkyyttä, voi oman tilan ja rauhan tarvitseminen olla ongelma. Lisäksi ystäväpiiri voi mennä uusiksi, jos on todennut erityisherkkyytensä aikusemmalla iällä. Uusi erityiherkälle sopiva arki ja elämä ei välttämättä sovi kaikkien ajatusmaailmaan. Ehkä he eivät ehdi tutustua erityisherkkyyteen tai lokeroivat herkkikset liian vaikeiksi ihmisiksi. Onneksi nykyään kuitenkin tästä aiheesta puhutaan enemmän ja vertaistuki on kullan arvoinen asia.
Nykyään koen erityisherkkyyden suurena mahdollisuutena ja voimavarana. Kun olen oppinut herkkyydestä enemmän, niin samalla olen oppinut lukemaan ja tuntemaan itseäni huikean paljon paremmin. Pystyn vetämään arjessa rajoja aistiyliärsytyksille ja piippuun menemiselle ja energiaa jää kaikkeen mukavaan tekemiseen. Terveyteni on parantunut.
Olen löytänyt rohkeutta tehdä työuraani liittyviä valintoja, kuunnellen ensimmäistä kertaa omaa intuitiotani tarkemmin ja ottamaan askeleita minulle sopivampaan työhön. Sellainen fiilis on, että edessäni on upea uusi työura, jossa pystyn hyödyntämään erityisherkkyyttäni parhaalla mahdollisella tavalla itseni ja muiden hyödyksi.
Olen nykyään paremmin läsnä ympäröivälle maailmalle. Näen ja koen asioita, jotka muilta saattaa mennä ohi kiireellisessä arjessa. Pystyn lukemaan ja aistimaan energioita ja ylipäätään tilanteita hyvin. Tästä taidosta on suuri apu itselleni moneen tilanteeseen. Siitä olisi apua myös yrityksille. Herkkien tuntosarvet auttaisivat yhtiöitä terveemmiksi ja myös tehokkaammiksi. Monelta törmäykseltä ja kahnaukselta säästyttäisiin.
Toivottavasti pystyn jeesaamaan muita erityisherkkiä löytämään omaa ääntäänsä ja tuomaan positiivista fibaa tätä hommelia kohtaan. Rohkeasti vaan kohti intuitiosi osoittamaa tietä, se palvelee sinua lopulta kaikkein parhaiten. Millaisia uhkia tai mahdollisuuksia teillä tulee mieleen erityisherkkyydestä?
