Vuoden harmain päivä saapuu pian, tai niin ne mainostavat. Aurinko näyttäytyy tässä kuussa vain harvoin. Arktisen pimeyden, haipuvan harmauden ja ikuisen kosteuden aika on saapunut. Marraskuu on ottanut tukevan otteensa minusta ja tarttunut takin kaulukseen kuin vanha tuttu. Syleilen kylmää, tunnen usvan hennot pisarat kasvoillani ja astun taas askeleen kohti pimeintä vuodenaikaa.
Only Good News -lause pyörii mielessäni. Suljen silmäni ja korvani asioilta, jotka eivät yllä positiivisen tutkani näyttöpäätteelle. Käteni klikkailee auki motivaatiopuhujien tubeklippejä. Haluan kurottaa kohti sitä valoa, rauhaa ja tasapainoa mitä videoissa julistetaan. Muut pitäköön lonkeron harmaat päivänsä, ankeuttajat ankeat uutisensa, minä kaipaan väriä, kaipaan kynttilän huojuvaa liekkiä, kaipaan kosketusta joka virtaa lävitseni tuhannen voimalan pauhulla.
Hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka säteilevät hyvyyttä ja tasapainoa. Huomaan selaavani instasta kuvia ja videoita, joiden maisemat ovat henkeäsalpaavia, joiden tunnelma vangitsee katsojansa, joiden hymy peittää allensa kaiken turhan valittamisen.
Balanssi-ajatus on toinen asia, joka vyöryy mieleeni aina vain voimakkaammin tänä pimeänä aikana. Positive vibes, Only Good News ja balanssi, niitä kohti. Kaipaan auringonlaskua, joka maalaa koko taivaan hehkuviin väreihin.
Villasukat jalkaan,mieluista musiikkia, kaamosvaloja- tuovat lämpöä ja rauhaa. Itseäni piristän välillä katselemalla kesäkuvia mereltä. Onhan meillä tietoisuus, että luonto vain lepää ja kerää voimia uuteen iloon – niinhän mekon !
Joo, kesä- ja matkakuvien katsominen on täälläkin käytössä kaamoksen kaatamiseksi 🙏🏻