Varamummini matkusti Teneriffalta Suomeen aina kesän korvilla. Vein hänelle noin kymmenvuotiaana poikana valkovuokkoja kimpullisen juhlistaakseni hänen saapumistaan talvenviettopaikastaan. Valkovuokkojen ilmestymisestä luontoon ja varamummini saapumisesta Suomeen alkoi kevään jälkeen kesä pienen pojan mielessä.
Ja kesä oli yhtä onnen ja vapauden aikaa koululaispojalle. Kait siksi nykyäänkin linkitän kevääseen upean odottavan kaipuun onnesta ja uusista mahdollisuuksista sekä pitkästä vapaasta.
Kuuntelin tänään Jari Sarasvuon ohjelmaa Yleltä onnesta ja onnellisuudesta. Paljon hyviä ajatuksia omalle mielelle alitajuntaan asti jäi sieltä. Olen myös ilolla seurannut erityisherkkien postauksia sekä tekstejä blogeista, instasta ja muualtakin netistä. Tekstejä, joissa erityisherkkyys koetaan voimavarana ja tuodaan sen uskomattomia hyviä piirteitä esille. Pitkän talven jälkeen näin keväällä valon lisääntyessä ja luonnon puhjetessa kukkaan on ovet auki onnelle ja onnellisuudelle.
Luin myös aivan upean tekstin nimeltään Erityisen herkkä Anu Kovalaisen sivustolta blogista. Kuin olisin suoraan lukenut osittain omia kokemuksiani erityisherkkyydestä. Anu kuvailee todella osuvasti ertiyisherkkyyttä. Käykää ihmeessä tutustumassa Anun tekstiin tästä linkistä: https://www.anukovalainen.fi/single-post/2019/03/18/Erityisen-herkk%C3%A4
