Harmaus roikkuu meren päällä. Se tunkee läpi kaiken. Täällä Helsingissä lumen tuloa saa odottaa. Harmaat päivät, ovat todella harmaita ja pimeys kietoo otteeseensa turhankin helposti. Kolmekymppisenä alkoi pimeys tuntumaan ensimmäisiä kertoja. Sitä ennen talvi oli ollut suht helppoa mulle. Ostin kirkasvalolampun. Otin siltä valon annoksia. Vaikeata oli. Nyt olen pärjännyt muutamia vuosia ilman kirkasvalolamppua. Tänä syksynä annoin lamppuni erityisherkälle ystävälleni lainaan. Itse olen tehnyt matkan valoon marraskuussa sekä mahdollisesti myös alkuvuodesta viime vuosien ajan. Ne viikot valossa ovat auttaneet hämmentävän hyvin. Valo auttaa ja se on hyvä.
Arkielämän saaminen omalle rytmille sopivaksi on auttanut todella paljon marraskuun mielentilojen hallintaa. Tänä syksynä on ollut mieleistä tekemistä huippuporukassa, kun Laajasalon opisto opettaa minua kirjoittamaan. Päivien rytmi sopii mulle loistavasti. Illat ja viikonloput eivät enää mene toipumiseen. Olen todella onnekas ja kiitollinen, että saan opiskella uutta. Joo, kyllä nukun näin marraskuussa pidempään, sekä päiväunia enemmän. Se, että balanssi on menossa erittäin hyvään suuntaan jaksamisessa näkyy siinä, että viime viikonloppuna mulla oli vuosiin ensimmäistä kertaa tylsää. Se on äärimmäisen hyvä merkki. Harmaus pääsee kyllä iholle, mutta ei luihin ja ytimiin. Lukaiskaa myös tekstini Kaamos ja erityisherkkyys.
Millaisia keinoja teillä on valon saamiseksi ja marraskuun harmauden voittamiseksi? Äitini on juuri Espanjan auringon alla ja se on huippujuttu. Itse laitoin viestiä vastaukseksi, että ensi vuonna olen hoitanut kuvioni sillä tavalla, että vietän itsekin auringon alla valoisassa paikassa marras-maaliskuun 🙂 sitä kohden siis. Vaikkapa alla olevan kaltaisiin maisemiin.
