Auringonkukat katsovat kaikki itään. Ne odottavat ruskeina hauraina luurankoina lumipeitteen alla uuden kierron alkamista, valoa, lämpöä, mahdollisuutta kukoistaa.
Olemme kuvaamassa matkailu-vlogia Loviisassa tyttöystäväni kanssa ja törmäämme auringonkukkapellolla näyttelijään ja kuvaajaan. Tutustumme ja huomaamme, että olemme kaikki kiinnostuneita luovuudesta, maailman herkästä puolesta, kauneudesta, jota kuollut auringonkukkapelto on täynnä talvipäivän ohuessa valossa, olemme kiinnostuneita ihmisyydestä.
Valokuvaaja Teemu heittää ilmoille lauseen minusta, kirjoittamisestani, herkkyydestäni: ”Miehet jotka tuntevat”.
Se osuu ja uppoaa heti, se soundaa hyvältä, se resonoi minussa voimakkaasti. Hemmetti vieköön, minähän kuulun heihin, olen yksi soihdunkantajista, olen mies joka tuntee.
Se on se syy, miksi kirjoitan tätä blogia. Netissä oli vielä muutama vuosi sitten hyvin ohuesti tietoa erityisherkistä miehistä, heidän ajatuksistaan, arjesta, haasteista, iloista, suruista, voitoista, tappioista ja kaikesta siitä kauneudesta mitä he näkevät ympärillään.
Miksi miesten herkkyydestä ei ole sitten kirjoitettu, miksi siitä ei ole puhuttu? Onko se yhteiskunnassamme samanlainen tabu kuin vaikkapa LGTB-väki urheilussa?
Aloitin vuosi sitten Hansa-sarjan kirjoittamisen. Sarjan jokaisessa kolmessa tarinassa on päähenkilönä mies joka tuntee, mies joka on elämänsä murroskohdassa ja kohtaa niiden tuomat haasteet positiivisella hyvän mielen otteella, vaikka kyse on välillä kipeistäkin elämän solmukohdista. Olen löytänyt itselleni tavan purkaa herkkyyteen liittyviä asioita tarinan muodossa ja näyttää maailmalle että on ok, että myös miehet saavat tuntea.
Minulla on ollut erityisherkkyyteni ansiosta aina kyky saada kosketus suureen resonanssiin, mistä olen saanut ammennettua inspiraatiota ja ideoita musiikkiin ja tarinoihin. Minulla on myös kyky nähdä, miten asioiden kuuluisi luonnostaan mennä. Olen myös kokenut ja tuntenut yliluonnollisiakin asioita, kuten nähnyt etiäisiä tai muita asioita (haamuja), joita nykyinen tieteemme ei hyväksy todeksi. Ufoja en ole (vielä) nähnyt, mutta se olisi vähintäänkin mielenkiintoista 🙂
Herkkyyteni on saanut minut tuntemaan usein ulkopuolisuuden tunnetta. Nykyään tunnen itseni paremmin ja luojan kiitos miesten erityisherkkyydestä löytyy jo paljonkin asiaa eri medioissa. On siistimpää elää elämää, jossa tunnen voimakkaasti, jossa näen maailman kauneuden ja rikkauden mahdollisuuksina.
Minulle on tärkeää rutiininomainen arki, sillä sisäinen maailmani kyllä huolehtii kiitettävällä tavalla vuoristoradoista, jännityksestä, ilotulituksista, hyökyaalloista ja hurrikaaneista.
Jos jotain tälle vuodelle haluan sanoa itselleni ja muille, niin uskalla olla rohkeasti sellainen kuin olet. Uskalla olla mies joka tuntee.
