Mitä on olla herkkä tai erityisherkkä mies? Sitäpä olen miettinyt. Ihan normaalia, minulle. Pystyn häivettymään ympäristööni, ettei herkkyys ominaisuutta näy muille. Sulautumaan joukkoon. Kävin armeijankin. Nukuin siis kokonaiset 11 kk tuvassa muiden seurassa. Se kyllä oli kova paikka. Mutta nuoruuden tarmolla siitä selvisi. Lukiossa järkkäilin bileitä koko koululle. Levoton olohan mulla oli, en vain tiennyt siihen syytä. Ajattelin, että teinielämää tämä on. Mutta silti tuo outo ulkopuolisuuden olo on vaivannut lähes kaikissa sosiaalisissa ympäristöissä. En ole oikein istunut muottiin.
Joukkuelajeja olen koittanut. Pesistä ja hetken lentistä. Eivät sopineet minulle. Jotenkin se nuorten miesten poikamainen häröily oli liikaa. En istunut joukkoon, tarvitsin rauhaa. Tämän olen tajunnut nyt jälkeenpäin. Yksilölajit ovat olleet minulle sopivampia.
Lähetään festareille. Mennää kattoo stadikalle fudismatsi ja sitä ennen ja sen jälkeen baariin. Joo, tota öööö ei mennä. Olen toki koittanut festareita, äijäporukassa örveltämistä, fudismatsia täyden stadikan voimalla, väenvängällä vääntänyt itseni baariin ennen ja jälkeen matsin. Mutta ei. Ei saatana sytytä. Kertakokemuksena fain, useammin tehtynä noup. En vain istu siihen muottiin. Lähden mielummin luontoon katsomaan upeita vesiputouksia tai vaikkapa pelaamaan frisbeegolfia, jossa kenttä on mielellään melko tyhjä muista pelaajista.
Lopeta toi homostelu. Älä oo niin nainen. Ton enempää ei juomasi mimosa voi olla gay, joisit olutta. Iha turhaa stressaat, ole mies ja kestä. Sivelet kasvot kylmällä vedellä aamuisin ja vaan menet sinne myyntityöhön ja kestät sen kuin mies. Näitä olen kuullut kerta toisensa jälkeen. Ihan joka vuosi. No se nyt vaan on niin, että alkoholi ei sovi mun erityisherkälle keholle. Jos juon, niin esim. mimosa on mieluinen. En jaksa dokata paria päivää putkeen, olen siis mielummin nainen. Ja stressailen kyllä joo. Tai oikeastaan ajattelen, kerron äänen ajatuksista. Minulle sopii erilaiset asiat, kuin keskiverto äijäporukassa uskalletaan ääneen sanoa. Suuren lohdutuksen toi Elaine Aronin kirja ja sitä myöden kasvanut itsetuntemus. Ymmärrys, että on muitakin samanlaisia. Ja että se on ihan ok. Ja uskallus tehdä poikkeavaa elämää työn ja perheen suhteen.
Parisuhteesta olen kirjoittanut aikaisemmin tekstin, kurkatkaa sitä. Miten teillä on ilmennyt kaveripiirissä erityisherkkänä miehenä oleminen? Tai miten olette nähneet ja kokeneet, jos kumppaninne tai kaverinne on erityisherkkä mies? Olisi kiva kuulla kommenttejanne. Itsetuntemukseni on noussut viime vuosina huikeasti ja olen osannut järjestää elämääni erityisherkälle sopivaksi. Viimeisimpänä vihdoinkin myrkyllisestä työstä luopuminen ja rohkeasti uuden kokeileminen. Luovuuden tukeminen, joka on ollut minulla vahvaa aina. Mukavaa viikkoa kaikille.
