Syksy on ollut aina minulle mieluisa vuodenaika. Jotenkin silloin, vaikka luonto lakastuu ja valmistautuu talveen, niin jotain uutta kuitenkin samanaikaisesti alkaa. Syksy on uudistumisen ja muutoksen aikaa.
Tälläkin kertaa syksy toi muutoksen elämääni. Kuten usein erityisherkkänä, muutostilanteet aiheuttavat suurta kuormitusta minulle ja niin kävi myös tällä kertaa. Vaikka muutos olisi mieluinenkin, niin silti kehoni käy ylikierroksilla helposti. Nyt muutos sai minut valvomaan monta yötä putkeen, eikä uni meinannut tulla millään silmään.
Aloitin uudessa työssä ja mieleeni vyöryivät muistot edellisestä työstäni, joka vei minut kahteen kertaan uupumiseen asti. Suorittaisinko taas itseni näännyksiin vai tunnistaisinko tällä kertaa ajoissa vaaran merkit ja osaisinko olla itselleni armollinen?
Tein jo koko kesän kovasti töitä, että totuttelin mieltäni ja kehoani tulevaan uuteen arkeen. Ajattelin paljon positiivisia asioita, joita muutos toisi tullessaan. Silti muutoksen voima pääsi taas iskemään turhankin kovaa. Onneksi kuitenkin sain alun jälkeen pakan kasaan ja unikin alkoi taas maistua.
Muutokset ovat vääjäämättömiä elämän aikana. Niitä tulee, niitä menee. Nyt kun tunnen itseni paremmin, toivon että olen löytänyt tavan käsitellä muutoksia lempeämmin, armollisemmin ja uskallan viheltää pelin poikki, jos tilanne vaatii sellaista.
Anna itsellesi aikaa levätä, et missaa mitään tärkeää levon aikana. Tsemppiä kaikille muutoksiin ja ihanan pirteää syksyä teille.
Antti, kirjoitat aina niin avoimesti . Lepoa ei pidä todellakaan vähätellä. Syksyn myötä luonto hiljenee ja sitten ” talviunille ”.
Kiitos Liisa!