”Sinussa on enemmän voimaa kuin uskotkaan. Ainoat rajat ovat ne, jotka itse itsellesi asetat. Älä ajattele, että et voi. Ajattele, että voit.” -sananlasku, en löytänyt sen kirjoittajaa-
Sain ihanan kortin ihanalta ihmiseltä, edesmenneeltä varamummiltani. Minulla on vieläkin tuo postikortti tallessa. Se tulee saamaan kehykset ja annan sen aikanani itse eteenpäin.
”Ana ’ole, ka põ, ke ao” Sisäisella maailmalla ei ole rajoja, eikä ulkoisellakaan. Serge Kahili King kirjassaan Huna. Rajoja piirtelee itse helposti: ihmisiin, tiloihin, ilmiöihin, tyyleihin, uskontoihin, lista on loputon. Sitä koittaa hahmottaa ympäristöään, jolloin stereotypioiden tekeminen on luontaista. Mutta rajat rajoittavat. Mitä korkeammalle menee, sitä vähemmän rajoja näkee. Avaruudesta katsottuna olemme kaikki yhtä, ilman rajoja, ilman ideologioita ja angsteja. Erityisherkkänä minun on aina ollut vaikea tuntea oloani missään porukassa kotoisaksi. Tuntuu, kuin aina olisin väärässä seurassa. Opettelen kovasti hyväksymään itseäni ja muita sellaisina, kuin he ovat. Omine rajoineen ja rajoituksineen. Tämä opiskelu on elinikäistä. Olen onneksi kehittynyt siinä. Arvostan erilaisuutta. Se opettaa paljon itsestäni. Onneksi olen löytänyt muitakin erityisherkkiä ja saanut heiltä vertaisjeesiä. Se on korvaamattoman arvokasta. Kiitos siitä.
Rajoja ei ole. Hunan toinen periaate. Vetovoiman laki tukee samaa ajatusta, että mikä tahansa on mahdollista, minkä voimme kuvitella ja tuntea. Maailmassa ja maailmankaikkeudessa on äärettömästi mahdollisuuksia. Rajoitin itseäni saavuttamasta tasapainoisempaa elämää. Kuuntelin neuvoja ja tein kuten kunnon kansalaisen pitää. Töitä ja töitä pysähtymättä miettimään. Unohdin kuunnella, mitä oikeasti haluan tehdä ja olla. Nykyään kyselen sitä itseltäni säännöllisin ajoin. Kirjoitan ajatukseni ylös ja suuntaan tekemiseni kohti niitä. Ja ajattelen, että kaikki on mahdollista. Rajat on pyyhittävissä pois. Voin kurottaa niihin asoihin, mitä oikeasti haluan. Kirjoittaminen on ollut loistava keino tähän. Kirjoittaessa fiktiota voi keksiä mitä vaan tarinaansa, ilman rajoja.
Se vaatii rohkeutta tehdä niin, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Rajoittamatta itseään valmiiksi pureskeltuun muottiin. Toivottavasti teillä on myös rohkeutta pysähtyä ja kysellä itseltänne, mitä teille kuuluu, mitä haluatte oppia seuraavaksi?
