Just for myself 3. Tämän ratkaisun tein itselleni. Jotta minun ja minun lähellä olevien ihmisten olisi parempi olla. Seitsemäntoista vuotta työtä takana ammatissa, joka oli minulle vaativaa ja suurelta osin liian raskasta. Erityisherkkyyteni ei tehnyt työskentelystä yhtään sen helpompaa. Mutta vihdoin rohkenin tehdä sen muuvin, jonka aika olisi ollut jo paljon aiemmin. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Intuitioni on sanonut alusta asti, että minulle sopisi jokin toinen työ paremmin kuin se myyntityö it-alalla, mitä pitkään tein. Mutta se mitä haluaisin tehdä on ollut aina enemmän tai vähemmän epäselvää. Joskus kristallinkirkkaasti olen tiennyt, mikä minusta tulee isona, mutta ne polut ovat kuitenkin olleet erityisherkälle mielelleni ja keholleni sellaisia, jotka eivät olisi kantaneet minua minkäänlaiseen muuhun maaliin kuin tuhoon. Ja ne polut eivät ole syystä tai toisesta sitten kunnolla auenneet minulle koskaan. Kuten esimerkiksi haaveilemani artistius.

Nyt oloni on seesteisempi kuin koskaan ja seuraavan vuoden sävelet jollain tasolla selviä. Kirjoittaminen on kulkenut matkassani teinistä asti. Lauluja olen kirjoittanut aina. Kirjoittamisen lisääminen elämääni on kiinnostanut minua jo pitkään ja olen suunnitellut kirjoja ja omia tarinoita jo yli vuosikymmenen. Yli kolmekymppisenä perustin ekan blogini ja sen jälkeen olen kirjoittanut laulujen lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti myös muutakin.

Kirjoittaminen, sitä teen seuraavan vuoden ja sen kortin haluan katsoa kunnolla. Aloitin tällä viikolla kirjoittajan opinnot ja se ratkaisu tuntuu todella hyvältä ja minulle sopivalta. On myös lohdullista ja mahtavaa huomata, että ryhmässämme on myös muita ikäisiäni samantyyppisissä tilanteissa. Odotan todella innoissani mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Olen onnekkaassa asemassa, sillä sain hommattua ihanasta Loviisasta pienoisen yksiön. Oman rauhankeitaani. Paikan, johon pääsen halutessani kirjoittamaan häiriöttömässä ympäristössä tarinoitani.

Päätös lähteä tällä iällä tiettyyn elintasoon tottuneena näin suurelle seikkailulle ei ollut helppo. Monta yötä, tuntia, päivää ja viikkoa sekä kuukautta ja vuotta tätä päätöstä pyörittelin. Erityisherkän mielen tarkkuudella punnitsin ja vellosin näissä ajatuksissa toooooodella pitkään. Mutta nyt päätöksen tehtyäni, koulun aloitettuani olen aivan super innoissani. Tein päätösken intuitioni pohjalta. Itseäni kuunnellen. Läheiseni ovat olleet kannustavia ja se on merkinnyt paljon. Rohkeutta tämä vaati paljon. Ja tietysti tuleva pelottaa. Ei tietoa mistä puroista kasvaa se virta, joka vie ja kantaa minua. Rakkaan edesmenneen mummini sanoin: ”Ei kukaan tiedä mitä tapahtuu, se on salattu”. Kaikkihan voi mennä todella hyvin. Mutta superjännäähän tämän on.

Oletteko te tehneet rohkeita elämänmuutoksia? Millaisia?

Erityisherkkyys eritysherkkä rohkeus työ unelma uusi ura vaihtaminen