Kävelin takki olallani työpaikaltani Pasilasta kohti Tullinpuomin Shellin autokorjaamoa. Autoni oli siellä huollossa. Ilma oli suhteellisen lämmin keväisenä iltapäivänä. Kesken kävelyn voimakkaasti tuli mieleeni silloinen formulaselostaja Matti Kyllönen. Kuin tyhjästä ja erittäin vahvana fiiliksenä. Nyt ei ollut formulaviikonloppu, enkä ollut muutenkaan urheilua ajatellut koko päivänä. Ihmettelin tuota voimakasta fiilistä loppukävelymatkan. Autoni oli korjattu. Korjausmiehet pyysivät minua siirtymään kasalle. Laskua maksaessani kuulin viereltäni tutun äänen. Formulaselostaja Matti Kyllönen oli vieressäni. Karvat nousivat pystyyn kädessäni. Miten tämän on mahdollista? Miten olin saanut näin voimakkaan etiäisen?
Olen koko ikäni reagoinut herkästi ympärilläni olevaan maailmaan. Saan imettyi rakennuksista ja paikoista sekä ihmisistä todella voimakkaita fiiliksiä itseeni tuon tuostakin. Halusin tai en. Jotkut kutsuvat niitä yliluonnollisiksi ja höpöhöpö asioiksi. Minä taas asioiksi, joilta herkkä mieleni ja kehoni on valmis ottamaan vastaan jonkinsortin näkymätöntä energiaa. Kerron tässä blogitekstissäni neljä esimerkkiä voimakkaasti kokemistani asioista, jotka ovat jääneet mieleeni.
Heräsin keskellä yötä ihanassa turvallisessa kodissani ennen burn outiani vuosia sitten. En ollut uskoa silmiäni. Näin hetken ajan makuuhuoneemme ovella hahmon. Mies seisoi ja katseli meitä. Silloinen tyttöystäväni heräsi myös. Hänkin on erityisherkkä. Kysyin, että näkeekö tai näkikö hän makkarinme oven suussa hahmon. Hän vastasi, että kyllä. Sydämeni lyönti kiihtyi. Pyysin häntä kuvailemaan hahmoa. Isohko mies, jolla on vatsaa. Niskakarvani nousivat samassa pystyyn. Näimme siis tismalleen saman hahmon. Joko kyseessä olisi kollektiivinen uni tai jotain muuta. Pyysimme miestä poistumaan valoon. Tämä kokemus oli todella järisyttävän todellinen. Jotkin unitutkijat ovat sanoneet, että joillakin ihmisillä saattavat aivot käydä samoilla taajuuksilla ja yhteiset unikokemukset ovat siten mahdollisia. Unikokemus tai ei, tämä oli jotain ennenkokematonta minulle.
Olimme puhuneet tyttöystäväni kanssa, että hänen uudessa asunnossaan oli kummallinen fiilis. Ihan kuin siellä olisi jokin ylimääräinen energia läsnä. Kuin pienessä kaksiossa olisi ollut muitakin kuin me. Seuraavana yönä heräsimme molemmat räpsähtävään kovaan ääneen. Akustisen nailonkielisen kitaran kieli oli mennyt poikki. Tämä oli kovin outoa. Kitaraan ei oltu koskettu moneen päivään. Outo fiilis kämpässä jatkui ja muutaman yön päästä kitaran toinenkin kieli meni poikki keskellä yötä. Ei siinä mitään vielä, mutta tyttöystäväni ja hänen lapsensa saapuivat myöhemmin samaisen taloyhtiön pihaan. Tyttöystäväni asunnon alapuolella sijaitsi ystävämme asunto. Tyttöystäväni ja hänen poikansa näkivät alapuolisessa asunnossa makuuhuoneessa pyöreän valopallon, joka leijaili. He soittivat ystävällemme, että olisiko hän kenties kotona poikansa kanssa leikkimässä fikkarilla. Tyttöystäväni ja hänen poikansa suut loksahtivat auki. Asunnossa ei ollut kukaan paikalla. Kyseisessä taloyhtiössä siis tapahtui kummia. Skeptikot varmasti sanovat, että kitaran kielet menivät poikki, koska olivat jo vanhat ja liian kireällä. Aika hyvin nailonkieliselle kitaralle mielestäni. Tai että ystävämme asunnossa oli joku käymässä. No sekin olisi aivan kamalaa, että asunnossa hiippailisi jokin ulkopuolinen valopallonsa kanssa. Mielenkiintoiset kokemukset anyway.
Makasin Yin joogassa loppumielentyhjennyksessä. Kuvittelin mielessäni vaeltelevat asiat pilvien päälle ja pilvet leijailivat pois näkyvistäni. Tällä tavalla olin saanut aikaisemmin mieleni tyhjäksi. Yhtäkkiä mummini ilmeistyi mieleeni uudestaan ja uudestaan. Lähetin hänet pilven päällä pois kerta toisensa jälkeen. Hän kuitenkin palasi. Lopulta hän ilmeistyi mieleeni nuorena, hymyilevänä. Pilvi, jonka päälle olin hänet laittanut, lensi suoraa ylöspäin sateenkaren siivittämänä. Yläpilvellä mummini iloisesti vilkutti minulle ukkini vierellään. He molemmat olivat nuoria ja iloisia. Tämän jälkeen sain mieleni tyhjäksi. Kerroin tästä omituisesta, minuutteja kestäneestä episodista heti joogan jälkeen serkulleni ja siskolleni. Ihmettelimme sitä hetken. Ihan kuin mummi olisi halunnut jostain syystä tulla tervehtimään. Seuraavana päivänä sain tädiltäni puhelun. Mummimme oli saanut aivoinfarktin ja oli joutunut sairaalaan. Tuosta infarktista mummini ei enää koskaan toipunut. Ihan kuin hän olisi tullut joogan mielentyhjennysharjoitukseen minua tervehtimään vielä kerran, ennen kuin vaipuisi varjojen maille. Kokemus oli hyvin erikoinen ja jäi mieleeni loppuiäkseni.
Onko teillä yliluonnollisia kokemuksia? Kertokaa niistä. Eikös yliluonnolliset asiat kuulu juuri tähän pääsiäisen aikaan? Ainakin meidän oven takana on käynyt tänään palmusunnuntaina noitia. Ja siitä tämä tekstikin sai ideansa.
Ohessa linkki Skepsiksen sivuille keskusteluun, jossa puhutaan erityisherkkyydestä ja yliluonnollisista asioista. Kaikkea ei kannata aina ottaa niin vakavasti. Mutta hyviä tarinoita on mahtava kuunnella, vaikkapa leiritulen äärellä. Maailmassa on vielä paljon asioita, joita tiede, eivätkä uskonnot osaa selittää.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/381592